20110917

Maissilapsia

Painoni putoaa edelleen, enkä minä osaa kertoa miltä se tuntuu, ristiriitaiset ajatukset ja pelko siitä ettei tämä koskaan lopu, minä luulen olevani yhä lapsi Hello Kitty- paidassani ja vaaleanpunaisissa pörrösukissa, aamuisin muumeja, Vili Vilperiä ja Beatrix Potterin satuja vanhoilta videokaseteilta


ehkä minä olen hullu, mutta ei se aina haittaa, ei silloin kun minä kiellän maailman ja maailma kieltää minut, ja hetkeen yksinäisyys ei ole rumaa

"Kai minusta on vain niin vaikea pitää."
-Minä pidän sinusta. Juuri sellaisena kuin olet.

4 kommenttia:

  1. Kyllä sinunkin pitää joskus kasvaa aikuiseksi, eikä se niin kamalaa ole.. ja aikuisetkin voi katsoa piirrettyjä ja pukeutua miten haluaa, mullakin on kissakuvionen pyjama nyt päällä ja mulla on muumipörrösukat! <3 Kultapieni älä laihduta. Mä en kestäisi sitä, että kuolisit =(

    VastaaPoista
  2. Hei ! Täällä
    http://desireforthefuture.blogspot.com/2011/09/blogihaaste.html
    olisi sinulle pieni blogihaaste :'-)

    VastaaPoista
  3. Vanhoihin lastenohjelmiin on mun mielestä jotenkin helppo paeta... Tulee mieleen ne hetket kun päässä liikkui muutakin kun laihduttainen, kalorit, ahdistus, syöminen...

    Kun elämä ei pyörinyt shn ympärillä.

    Valitse mielummin olla ikuisesti lapsi mieleltäsi, älä keholtas.

    VastaaPoista
  4. On vaikeaa kasvaa aikuiseksi, jos ei tunnu turvalliselta. Mistähän se kokemus löytyisi? Varmaan hyväksyvistä, kannustavista, rohkaisevista toisista ihmisistä. Toivon sellaisia sinulle.

    Jaksamisia!

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa