Vanhemmat lähtivät pystyttämään näyttelyä ja minä jäin yksin kotiin. Ahdistaa enemmän kuin pitkään aikaan ja sydän hakkaa miten sattuu, tarvitsisin jonkun jolle puhua. Jonkun joka kertoisi, ettei ole mitään hätää.
Huomenaamulla verikoe.
20110929
Huudetaan yöhön
Painan vähemmän kuin koskaan tällä pituudella (vaaka näytti neljällä alkavan luvun), enkä tiedä onko tämä enää niin hauskaa. Tuntuu että olen menettämässä vähitellen järkeni, tulossa hulluksi. En voi olla varma miksi näin tapahtuu, minne kilot katoavat, minähän olen syönyt, en ole tehnyt mitään väärää. Enhän?
Vanhemmat lähtivät pystyttämään näyttelyä ja minä jäin yksin kotiin. Ahdistaa enemmän kuin pitkään aikaan ja sydän hakkaa miten sattuu, tarvitsisin jonkun jolle puhua. Jonkun joka kertoisi, ettei ole mitään hätää.
Huomenaamulla verikoe.
Vanhemmat lähtivät pystyttämään näyttelyä ja minä jäin yksin kotiin. Ahdistaa enemmän kuin pitkään aikaan ja sydän hakkaa miten sattuu, tarvitsisin jonkun jolle puhua. Jonkun joka kertoisi, ettei ole mitään hätää.
Huomenaamulla verikoe.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos kommentista ♥
VastaaPoistaVoi kumpa voisinkin tulla sinne ja silittää hiuksia,kertoa ettei tarvitse pelätä, ainakaan yksin. Olet rakas. ♥
No et selkeästikään syö tarpeeksi tai kulutat enemmän kuin olet napaasi vetänyt. Lisää vähäsen vaikka hedelmiä tai jotain ruokavalioosi, olen hurjan huolissani =( <3
VastaaPoistaVoimia.
VastaaPoista