Silmissä meripihkaa

Sisällä on kylmempää kuin ulkona, eikä siihen auta muumitäkki tai siniruskea huopa, jossa on valkoisia poroja. Mutta minä pidän pitkistä neuleista, sellaisista jotka yltävät miltei polviin, ja harmaista säärystimistä, niistäkin minä pidän. Käperryn tyynyjen suojiin ja luen kauhutarinoita syvänmeren hirviöistä ja elävältä haudatuista naisista, siitä kun kukaan ei usko ennenkuin on liian myöhäistä.

Ja tiedän, ettei minun enää pitäisi olla täällä, etten haluaisi olla. Vaikka joskus äidin kanssa on vielä mukavaa, kuten silloin kun paistoimme omenalettuja jotka epäonnistuivat. Ja silloin kun kävelimme kaatosateessa ja äiti nauroi minun puheilleni, kumisaappaat liukastelivat asfaltilla.

Minä kirjoitan jouluun saakka ja sitten olen ehkä valmis, kirjasta ei tule edes sataa sivua, mutta minun maailmassani kaikki onkin pientä.