Mutta joskus iltaisin on vielä auringonlaskuja ja taivaanrannassa vaaleanpunaisia pilviä, niitä jotka karkasivat taikurin hatusta. Ja silloin minä matkustan kauas kauas, palaan vasta myöhään illalla kengissäni havuja ja kuolleita lehtiä, teräviä pikkukiviä. Minusta on tullut uudelleen tutkimusmatkailija, mutta sitä he eivät tiedä.
Seuraan aina vääriä polkuja, sellaisia jotka muut ohittavat kääntymättä katsomaan. Sillä he näkevät vain taloja ja sähkölinjoja, asfalttia ja oikeita tienviittoja, tuttuja ihmisiä värikkäissä lenkkeilypuvuissaan. Minun polkuni ovat täynnä kaikkea pientä, tulikärpäsiä ja muurahaisia.
Ei ole oikeita tai vääriä polkuja. On vain polkuja, joita me valitsemme ja polkuja jotka jätämme valitsematta.
VastaaPoistaKaikessa viisaudessaan ihmiset valitsevat isommat ja avarammat polut, jättävät pienet taakse tunteakseen olonsa turvalliseksi. Toisella puoliskolla ihmisillä on taipumuksena valita pienemmät polut, sillä kaikki suuri ja yksinkertainen vaikuttaa pelottavalta. Pienillä poluilla mikään ei ole yksinkertaista, kaikki on täynnä pientä ihmettä ja taistelua.
Se, minkälaisia polkuja minä tarkoitin, jää jokaisen omaksi pääteltäväksi. Tässä maailmassa kaikki on tulkinnanvaraista.
ps. Kirjoitat mahtavasti. Arvostan ihmisiä jotka osaavat tehdä tektistään herkkää, ihmisiä jotka kirjoittavat kirjakielellä ja joiden kirjaimet kirjoituksissa tuntuvat tanssivan ikuista viimeistä valssia ruudulla.
Voi. Sulla on tosi kaunis blogi<3 Osaat kirjottaa tosi hyvin ja kauniisti. Sun kirjotuksia on ihana lukea, kun ne on nii kauniita ja herkkiä. Pärjäile ja haleja(:
VastaaPoistaMinäkään en tahdo syksyä ..
VastaaPoistajos perille löytää ilman kompassia, etsin kuumailmapallon ja matkaseuraksi sellaisia peikonpoikasia (tai tutkimusmatkailijoita), jotka tahtoisivat itsekin nähdä sinisen meren ainakin kerran.
VastaaPoistavoisinpa lähteä sun mukaan taikametsän pikkupoluille,
VastaaPoistane kuulostaa onnellisilta, lapsenmielisiltä paikoilta, jotka kietoo näkymättömyysviittaan heti kun astuu niiden havunneulaspinnalle