Kynsien alla tuhkaa

Kaipaan jo nyt heräämistä lokkien huutoihin varhain aamulla, öljylamppuja ja ehkä myös hieman sitä savuttavaa puuhellaa, joka sai silmäni vuotamaan. Ilma oli harmaata ja sakeaa, se liikkui pitkin katon rajaa ja kietoutui kaulani ympärille. Noenmustia renkaita.

Kotona on viileämpää kuin ulkona, eikä uudesta lämpökattilasta ole vielä tietoakaan. Mutta onneksi lähden tiistaina Helsinkiin, pois pois ja sitten Lontooseen.

Tuntuu, että kaikki on kääntymässä jälleen huonommaksi, minusta on tulossa pian vainoharhainen, samanlainen kuin mummi. Pelkään jotakin, en tiedä mitä, jotakin mikä asuu varjoissa, aamuyön metsissä, ehkä minussa.