keskeltä poikki ja muu on ilmaa. Ja voisin jatkaa loputtomiin.
Polvista alaspäin iho on täynnä punaisia naarmuja, sillä sitä polkua ei enää ollutkaan,
vain oksia, kantoja ja käännettyä maata. Vajosin muurahaisleijonan kuoppaan.
Kaikki kaunis mitä haluaisin on jossakin muualla, jossakin mihin en ylety
vaikka nousisin varpailleni. Meri, rantakalliot, jäätelönmyyjätyttö ja tunne siitä,
että kuuluu johonkin, ei kaikkeen mutta
Voi. Rakastan tapaasi kirjoittaa.
VastaaPoista(itse palailin tänne kera uuden blogin, vaikka en tiedä muistatko edes minua enää, kun nimikin on vaihtunut)
Kirjoitustyylisi on tosiaan todella kaunis, vahvasti omanlaisesi.
VastaaPoistaAina on olemassa syy jäädä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSinulle on viesti s-postissa
VastaaPoista-Kastehelmi
pelkäsin pienenä muurahaisleijonaa (ja mörköä ja jäärouvaa), mutta kiskoisin sinut silti ylös hiekkakuopasta. halauksia.
VastaaPoistaps, olet suloisempi, tiedäthän.
olet niin uskomattoman suloinen ja kirjoitat sydäntäsärkevän kauniisti.
VastaaPoistahalaus.
Kastehelmi: Kiitos viestistä, vastaan mahdollisimman pian <3
VastaaPoista