Siirsin psykologiajan torstaille vedoten vatsatautiin, jota ei kylläkään ollut. Ja sain viipyä saaressa vielä toisen yön. En haluaisi käydä vastaanotoilla kertoakseni samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan, pohtiakseni haluanko elää vai enkö. Minulle siitä ei ole apua. Tulisi jo vastaus syömishäiriöklinikalta, että olisi edes jossakin järkeä.
Maantiepöly, hengityspöly, kädet kurkulla, hiilipöly. Tällä hetkellä haluan vain piiloutua, mutta aina he löytävät minut laskematta sataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Silmiä en uskalla kohdata unissa