Mutta vaihtoehtoja tuskin oli.
Yöt ovat viileitä ja välinpitämättömiä, minä tiedän että se alkaa jälleen, kivut ja kouristukset, supistuneet suonet. En tahdo syksyä, verenkiertolääkkeitä ja jatkotutkimuksia keskussairaalan reumapolilla. En edes tiedä mitä tahdon.
En tiedä mitään.
Tätini ehdotti, että muuttaisin hänen ja Kilpikonnan luokse vähäksi aikaa, ennen kuin löydän oman asunnon. He ovat minulle tärkeämpiä kuin osaan koskaan kertoa, mutta silti minusta tuntuu että osaan asua vain yksin. Vaikka olisin missä tahansa, olen aina väärinpäin.
Voin kertoa, että Viikka syö kamalasti.
Kiitos äiti.
Täällä sinä et ole väärinpäin. Jaksamisia.
VastaaPoistaVaikka pohdin ja pohdin pääni puhki en keksi mitään järkevää sanottavaa.
VastaaPoistaLähetän siis vaan ison kirjekuorellisen halauksia. Ja tiedon että vaikka olisit mitenpäin olet ihana. ♥
Tuskin koskaan kannattaa sanoa tuskin, tai se tuskin koskaan menee ohi.
VastaaPoistanii nuo säkkipaidat jotenkinn on vaan niin helppoja ja mul on paljon helpompi olla niissä <3 edes vähäsen. ps. liityin lukijaks :)
VastaaPoista