Tasapainottelin yhdellä jalalla

Isä nauraa minun harharetkilleni, sille kuinka kuvittelen muistavani vanhat polut lapsuudestani ja lopulta aina eksyn. Kuinka kuljen turhaan piikkipensaiden läpi ja revin ihoni kiivetessäni risukkojen yli tielle, jota ei sitten jostain syystä ollutkaan. Kuinka palaan kotiin mustelmilla ja heinänkorsia hiuksissa.

Ja niin minä tänäänkin kadotin polun, vaikka olin aivan varma. Mutta löysin salaisen vadelmalaakson, josta ei tiedä kukaan muu. Kompastuin vanhaan kantoon, ja silloin nuoren koivikon keskeltä kohosi ilmaan kaksi lintua tummanharmain siivin.
Alkoi sataa.

Tip tip tip pikku sadepilvet.