Tämä on sinä

Kiitos vastauksista. En tosin taida aloittaa Ketipinorin säännöllistä syömistä, en uskalla. Eilen illalla otin kokeeksi 50mg, kuten omahoitaja oli käskenyt, mutta tunnin kuluttua alkoivat voimakkaat kouristukset etenkin rintalihaksessa ja käsivarsissa. Ja äkkiä tuntui siltä, kuin sydän olisi pudotettu alas viidennestä kerroksesta. En tiedä, reagoiko Ketipinor verenpainelääkkeen kanssa jotenkin odottamattomasti, apteekkarin mukaan niillä ei olisi pitänyt kylläkään olla mitään yhteisvaikutuksia.

Joten se siitä. Haluaisin mieluummin aloittaa Opamoxit, sillä ne ovat auttaneet aina melko hyvin ahdistukseen ja sitä paitsi luotan niihin. Mutta en tiedä, miten voisin ehdottaa niitä omahoitajalle. En voi kertoa, että totuin moxeihin varastaessani pillereitä äidiltäni. Ja äiti on kieltänyt puhumasta hänen paniikkihäiriöstään. Jotakin minä silti tarvitsen Sertralinin lisäksi, se ei yksinään riitä. Olen jälleen repinyt ihoni riekaleiksi, pelkkää punaista ja violettia, laastareita liimattuina ympäri kehoa.

Minun on pakko saada oma asunto, aivan pakko. Vanhempien kanssa asumisesta ei tule enää mitään, joudun puristamaan kynsiä kämmeniini jotta pysyisin hiljaa, jotta jaksaisin olla.

Isä soitti äidille kaupasta, kun me olimme juomassa kahvia, hän kysyi mitä sieltä tarvitsisi tuoda ja äiti puhui tahallaan ihan liian kovaa. Tuo light-siidereitä, niitä se Viikka kuitenkin haluaa vetää niiden skitsolääkkeidensä kanssa! Viereisessä pöydässä istuvat miehet katsoivat ensin toisiinsa ja sitten meihin, minä käperryin mahdollisimman pieneksi ja vihasin itseäni ja kaikkia.

Ja myöhemmin äiti ehdotti, että hän ottaisi minulle määrätyt Ketipinorit itselleen, sinä voisit sitten aina pyytää niitä minulta jos välttämättä tarvitset. Vaikka minä olen täysi-ikäinen, vaikka minun pitäisi määrätä itse omista asioistani, vaikka minä totta vie tarvitsen tähän ahdistukseeni jotain, vaikka tuo on kaikkea muuta kuin oikein. Ja minä olisin halunnut lyödä.