20111231

Supernova-kompleksi

Hieman yli kuuden tunnin kuluttua alkaa maailmanlopun vuosi, ja minä voin odottaa meteoriitteja ja pyrstötähtiä, maanalaisia tulivuoria, tulvia ja yhteentörmääviä mannerlaattoja. Sillä minä olen aina se joka odottaa, istuu ikkunan edessä ja odottaa jotakin mitä ei koskaan tapahdu, ei koskaan täällä missä asuvat vain ne joissa on enemmän kuollutta kuin elävää.

Mutta minä aion pitää lupauksistani kiinni, en revi, en ahmi. Ostan apteekista Kelo-cote -geeliä siinä toivossa, että arpeni vaalenisivat ja madaltuisivat edes hieman, sillä kukaan ei kestä minua tällaisena. Violetteine täplineni näytän värivirheelliseltä ja varsin sairaalta dalmatialaiselta.


Pssst, päästäiset: minkälaisia postauksia te toivoisitte enemmän? En tiedä, onko epäkiinnostava epähenkilöllisyyteni ehkä jäänyt turhan epäselväksi tuosta sivupalkin linkistä huolimatta.

Ja niin. Hyvää uutta vuotta ♥

6 kommenttia:

  1. Itse ainakin tähän kellonaikaan mennessä olen pystynyt olemaan läskeilemättä. Tosin, se vähän alle 600 kaloria ahdistaa silti. Yritän takoa päähäni, että jos syön enemmän, ahdistun enemmän ja olen taas askeleen kauempana tavoitettani.

    VastaaPoista
  2. Mun arpiin ei kai tollanen geeli tehoaisi, mulla on se ongelma että vaikka on vaalea iho, arvet on vaaleampia ja siksi tosi näkyviä.

    Mun mielestä sun postaukset on jo nyt hyviä, en toivo mitään. Ne on kuten sinäkin, salaperäisiä, satumaisia ja kauniita. ♥

    Kaunista uutta vuotta.

    VastaaPoista
  3. Maailmanloppu tulisit jo. Joutuisimme muuttamaan Marsiin, jossa ei ole painovoimaa. Silloin tuntisi itsensä kevyeksi.

    ps. Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  4. olisi kiva jos tekisit postauksen itestäsi, ehkä kuvia (vaikka sitten sensuroiduilla kasvoilla) mutta kuitenkin. muutenkin olis kiva saada tietää enemmän susta

    VastaaPoista
  5. en toivo mitään erikoista postausta, sillä tuntuu kuin jokainen postaus olisi pala sinun mieltäsi ja saa kuvittelemaan että tiedämme sinusta jotain vaikkemme todellisuudessa tiedä mitään sinusta, joka olet jättäytynyt lukijalle jopa hieman salaperäiseksi.
    Ja pelkästään tekstin lukijana huomaan välistä lakkaavani jopa lukemasta sisältöä, sillä tuntuu kuin olisin vaipunut uneen samettipeiton alle.

    joten kiitos siitä, että olet jakanut edes pienen palan itsestäsi.

    VastaaPoista
  6. Olet aivan oikeassa, on ollut paljon helpompi olla ja syödä kun nostin kalorirajaa. Enkä noudata sitä niin orjallisesti, vaan ylikin saa mennä. Ei ole kauhea nälkä koko ajan eikä ole ahmimisvaaraakaan! Jospa se paino alkaisi tästä taas laskemaan. :)

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa