20101222

Jotta en muistaisi

En ole luultavasti koskaan kertonut dermatillomaniastani, jota häpeän itsessäni vielä kymmenen kertaa enemmän kuin tätä viime päivinä ruikuttamaani Ednosta. Se on alkanut jo vuosia sitten, en enää edes tarkkaan muista milloin. Viiltänyt en ole kertaakaan, mutta tämä pakkomielle on jättänyt ihooni rumat jäljet. Ne eivät lähde pois vaikka kuinka haluaisin, enkä ymmärrä miksi teen näin keholleni. Olen yhtenään hermostunut, peloissani jostakin mitä en osaisi nimetä jos käskettäisiin. 


Sanoin joskus äidilleni, etten pystyisi vihaamaan ketään yhtä paljon kuin itseäni, kaikkea minussa olevaa. Nämä ovat niitä vaiettuja totuuksia, joista en kehtaa puhua, voi puhua. Joita kukaan ei halua tietää.

Minä hukun näihin kylmiin päiviin.

1 kommentti:

  1. Minä tahdon tietää,
    tahdon tietää että haluat hukkua kylmiin päiviin jotta voin kertoa että tahtoisin pelastaa sinut,
    hakea pois.

    On hyvä ettet ole koskaan viillellyt.
    Älä vain k o s k a a n aloitakkaan sitä touhua.

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa