20101226

Lapset jotka näkevät meren


Minä haluan paeta. Jonnekin kauas, mistä kukaan ei osaisi minua etsiä. Valtamerille, autioille saarille. Matkustaa jäniksenä tavaravaunussa vailla lippua tai rahaa, kirjoittaa kirjeitä jotka lähetän tuntemattomiin osoitteisiin. Juoda kahvia ranskalaisella parvekkeella, varastaa hattaroita ja karata tivolin mukaan.

Mutta huomenna minä istun jälleen olohuoneen tutulla sohvalla, uninen ja tuhiseva koira vieressäni.

7 kommenttia:

  1. No, joko lähdetään?

    VastaaPoista
  2. Tulen mukaan, matkustan taskussasi.

    VastaaPoista
  3. ryhdyn seuraamaan sinua,
    ja hyppään mukaan surffaamaan junien katoilla
    kauas kauas.

    VastaaPoista
  4. Aika monii näyttää tahtovan samaa.
    Minä myös.
    Se olisi kunnon elämää.
    Vaan mikä meitä estää?

    VastaaPoista
  5. liityn seuraan.
    pilvenpiirtäjän 86. kerros, vai oliko se 88., jonne minun piti mennä mutta jonne en koskaan.
    yhdessä.

    VastaaPoista
  6. Vilu: Heti kun pakkaan laukkuni. (Pakattavaa ei ole tosin paljon.)

    Susi: tule vain, pieni ♥

    inari: niin kauas kuin ikinä pääsisi.

    Mary: En tiedä, ei ehkä mikään. Ihmiset luovat itse omat esteensä.

    VastaaPoista
  7. Carol: minulla on korkean paikan kammo, mutta yhdessä uskaltaisin ♥

    VastaaPoista

Silmiä en uskalla kohdata unissa