Tiedän, ettei minun tulisi kaivata sitä aikaa, jolloin itsekurini oli vielä vahva - huonolla tavalla. Katselin muutama päivä sitten vanhoja ruokapäiväkirjoja ja tekemiäni taulukoita. Painokäyriä, jotka terveydenhoitaja antoi minulle viimeisellä käynnilläni. Tuosta kaikesta tuntuu olevan ikuisuus ja ehkä siitä onkin. Pidän edelleen suurinpana virheenäni sitä, etten neljä vuotta sitten suostunut aloittamaan terapiassa käymistä. En tosin tiedä, olisiko siitä ollut kovinkaan suurta apua. Tunsin itseni silloin nurkkaan ahdistetuksi hiireksi, ja muistan kuinka väistelin neuvottomana psykologien tutkivia katseita. Ajatus vastaavanlaisesta tilanteesta puistattaa minua vieläkin.
Viime kesänä olin hyvin lähellä sitä lukua, jossa painoni on alimmillaan ollut. Mutta jo elokuun loppupuolella onnistuin pilaamaan kaiken, kuinkas muuten. Rakastan ruokaa aivan liian paljon. Olen päättänyt kasvattaa itsehillintääni joulun jälkeen (terveellisellä tavalla) ja toivon viimein onnistuvani.
En ole varma, tahdotteko te lukea jatkossa mitään laihdutukseen tai ylipäätään syömiseen liittyvää. Pelkään sanovani jotakin väärää, sillä osalla teistä on luultavasti samankaltaisia ongelmia, ja joku voi yrittää myös parantua. En halua aiheuttaa harmia.
Kotona ei ole tällä hetkellä kovinkaan mieltäylentävä ilmapiiri. Äiti käski minun ja isäni painua helvettiin, kun vihjasin, että ehkä hänestäkin saattaa löytyä muutamia vikoja. Miksi minun pitääkin vielä majailla toisten nurkissa.
Kirjoittele ihan mistä itse haluat ! :)
VastaaPoistaMinua ainakin kiinnostaa jatkaa lukemista :3
VastaaPoistaKirjoita vaan niistä sun syömisistä, mua ainakin kiinnostaa kovasti ! : )
VastaaPoistatietty kirjotat omaan blogiis siitä mistä itte haluat ja tykkäät. :3
VastaaPoistaRuokaakin kuuluu rakastaa! Ja sitä voi syödäkin ilman että tulee kamalaksi valaaksi xD Toivottavasti ymmärrät sen<3 Yritän kyllä parantua, mutta voit silti kirjottaa ruuasta ja ajatuksistasi, niinhän mäkin teen. Se auttaa jäsentämään omiakin ajatuksia paremmin, kun ne näkee edessään.
VastaaPoistatotta kai saa kirjoittaa mitä haluaa ja miltä tuntuu - kyse on siitä miten lukija siihen suhtautuu :) itse esim. toivoisin yli kaiken, että pro ana kulttuuri katoasi (en usko siihen ollenkaan, pro ana ei voi olla elämäntapa...) ja monet nuoret tytöt, minä mukaan lukien muutama vuosi sitten, eivät aina osaa suodattaa kaikkea lukemaansa. itse en laita blogiini kalori määriä tms. juttuja mutta muuten kirjoitan mistä haluan.
VastaaPoistameillä on kotona välillä samanlaista, sellaista huutoa, riitelyä ja syyttelyä - kurjaa! Itselläni se on kamppailua myös sen kanssa, että asuakko kotona vai ei. Toisaalta omillaan olisi helpompaa minulle, mutta se olisi helpompaa myös syömis sirkukselle, pelkään että koko juttu karkaisi käsistä. Kotona on sentään joku katsomassa että syön edes jotain. voimahaleja ♥ ootko minkä ikäinen muuten? :)