Elämäni on jo enemmän kuin naurettavaa. Alan olla vakavasti sitä mieltä, että tämä on kamalin joulu ikinä. Koirani kanssa leikkiessä iskin lantioni pahemman kerran ovenpieleen, ja nyt sitä koristaa laajeneva mustelma sekä luussa oleva hiusmurtuma. Liikkuminen ja kaikki muu sen mukana aiheuttaa sietämätöntä kipua. Edes paikallaan makaaminen ei helpota yhtään.
En tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Jostakin syystä aloin nauraa kuin mikäkin hullu, sillä on kovin vaikea suhtautua enää mihinkään kovin vakavasti. Hihitykseni kuulosti kivun vuoksi niin kauhealta, että äiti luuli minun seonneen lopullisesti.
Laihdutukseni on tuomittu epäonnistumaan: ei lenkkeilyä pitkään aikaan.
hei neiti tapaturma, meissä on paljon samaa. aina sattuu ja tapahtuu ja lopuksi ollaan rampoja molemmat.
VastaaPoistaKyllä sä vielä paranet, mä niin uskon siihen! Ja mä kaaduin joku aika sitten 2 kertaa selälleni niin, että löin häntäluuni suoraan ensin portaan kulmaan ja sitten riitti toisella kerralla jo suoraan selälleen kaatuminen, sattu niin paljon, että itkin äänettömästi, autsis. Mutta kyllä se kipukin siitä lakkaa <3
VastaaPoistaTiedän ton naurureaktion.
VastaaPoistaSiinä itsestäkin tuntuu että on tullut hulluksi.
ps. voin laihduttaa sun puolesta
kun itsekkin saisi aloitettua.
Vilu: onneksi täällä kotona on jo valmiiksi kainalosauvat.
VastaaPoistaLeena: tuo kuulostaa tosiaan aika kipeältä :o en lyönyt lantiotani kuitenkaan niin pahasti kuin aluksi kuvittelin; kyllä tämä varmaan tammikuun aikana paranee.
Mary: Yritän aloittaa viimeistään helmikuussa, ellen onnistu telomaan itseäni vielä pahemmin.
sittenhän me ollaan samassa veneessä kaikki.
VastaaPoistaminunkin erityisalaani itseni lyöminen pöydänkulmiin ja oviin.
mutta älä telo itseäsi sairaalakuntoon kuitenkaan.
Carol: kulmia ja ovia on liikaa. ja yritän pysyä pystyssä ainakin tämän kuukauden loppuun.
VastaaPoista