Kun minä olen nolla niin ole sinä ykkönen

Oveluudestani voidaan olla montaa mieltä. Aloitin suklaan ja leivosten syömisen niin aikaisin joulukuussa, etten enää pysty ajattelemaankaan niitä tuntematta lievää kuvotusta. Keinoni ovat tosin melko kyseenalaiset, sillä olen lihonnut kuukauden päivät muutaman joulupyhän sijasta. Mutta toisaalta vaaka näyttää vain kilon enemmän kuin marraskuussa, ja nyt minulla on sentään hyvä tilaisuus kontrolloida itseäni. Ainakin niin toivon.

Äidillä on kaapissaan kapseleita, joiden pitäisi nopeuttaa ruuansulatusta ja vähentää turvotusta. Suhtaudun niihin hieman epäilyksellä (kuten mihin tahansa saman luokan valmisteisiin), mutta olen ajatellut silti ottaa kokeeksi muutaman. Vatsani on tällä hetkellä kuin mikäkin ilmapallo liiallisten hiilihydraattien vuoksi.

Antibiootit eivät ole auttaneet, ja pikkusormeni on tulehtunut nyt vain entisestään. Turvotus leviää pian ranteeseen asti, enkä enää tiedä mitä tehdä. Pelkään joutuvani tiputukseen, jos tämä muuttuu vieläkin pahemmaksi. En ymmärrä miten jouluni ovat nytkyään jatkuvaa lääkärissä ravaamista. Kaiken lisäksi joudun käymään SPR:n veren hyytymistekijäkokeessa ja ties missä, sillä minulla on ilmeisesti joitakin vakavia häiriöitä verenkierrossa. Äitini isä sai hyvin nuorena ensimmäisen sydänkohtauksen ja hänellä oli täsmälleen samanlaisia oireita kuin minullakin. Joudun aloittamaan luultavasti jonkin elinikäisen lääkityksen.

Vihaan tätä kaikkea. Vihaanvihaanvihaan. Minulla on pian kaikki mahdolliset sairaudet A:sta Ö:hön. Verkkokalvon rappeutuminen, verenkierron häiriö, mahdollinen punakipu, akne (osittain parantunut), keratosis pilaris, kipuoireyhtymä sekä syömishäiriö & kumppanit. Ehkä karman laki on todellakin olemassa.