Palautin vanhan blogini jälleen tänne, sillä satuin löytämään tänään konetta siivotessani kyseisen xml-tiedoston. Sen sisältämien tekstien kirjoittamisesta tuntuu olevan ikuisuus, vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut tuskin vuottakaan. Linkki löytyy vasemmasta sivupalkista, jos jotakuta kiinnostaa joskus lukea.
Syömiskäyttäytymiseni muuttaminen on vaikeampaa kuin mitä itselleni uskottelin. Ja täällä kotona se on lähes mahdotonta. Tarvitsisin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, jotta voisin välttää useimmiten illalla tapahtuvan ahmimisen. Mutta kuivakaapista löytyy vain makaroneja ja valkeaa riisiä (yh), jääkaapista leivänpäällisiä ja pakastimessa lojuu muutama pussi kanawokkia tai pasta carbonaraa. En voi sietää valmisruokia (niiden lisäaineista puhumattakaan). Kaikki ovat sanoneet itsensä irti kokkaamisesta, sillä onhan kaupoissa nuo pelastavat pakastealtaat. Miksi siis vaivautua.
Huomenna minulla on jälleen lääkäriaika, jotta saisin viimein lähetteet ainakin kolmeen eri verikokeeseen. Pelkään kuollakseni piikkejä ja voin pahoin jo nyt.
Minullakin on aivan hirvittävä neula kammo ja ajattelimpa vielä opiskella lähihoitajaksi...
VastaaPoistaTunnen siis tuskasi, mutta koita selvitä, ei ne niitä verikokeita sun kiusaksi tee.
Olet ihana ♥
Mutta lähihoitajana sinun ei tarvitse olla itse uhri :D Laaja verenkuva on se inhottavin, siinä täytyy ottaa niin monta putkiloa. Yh.
VastaaPoistaKiitos. Mutta itse olet ihanampi ♥