Tämä väsymys on jotakin aivan uutta. En usko sen pohjautuvan täydelliseen laiskuuteen, joka tosin on eräs valloittavista ja tunnetuimmista luonteenpiirteistäni. Minulla ei ole enää arkea eikä sen mukanaan tuomia päivärutiineja; ei ainakaan sellaisia jotka saisivat arvostusta keneltäkään muulta kuin ehkä ojan pohjien kodittomalta asukilta.
Herään puolenpäivän aikoihin tai sen jälkeen. Syön aamupalan. Menen takaisin nukkumaan. Luen kirjaa. Käyn lenkillä. Syön. Menen nukkumaan. Kirjoitan pahimmillaan yhden lauseen, parhaimmillaan kaksi sivua. Katson puoli tuntia tv:tä. (Ansaitsen ehkä lisää kunnioitusta osakseni mainitsemalla, että kyseessä on Salatut elämät.) Syön. Käyn suihkussa. Luen kirjaa. Puolenyön jälkeen vaivun viimeiseen uneen (tai ainakin melkein).
Rakas mummini, joka arvioi ihmisiä koulutuksen ja palkan suuruuden perusteella, ei pitäisi kuulemastaan. Mitä todennäköisimmin hän kohtelisi minua kuin ilmaa, jos totuus elämästäni epähenkilönä kävisi ilmi.
Tunnin tappelun ja jahkailun jälkeen suostuin lähettämään osan runoistani erääseen kilpailuun, jossa mahdollisuuteni ovat tosin olemattomat. Olin jo mielessäni luopunut koko ajatuksesta, mutta isäni pakotti minut sullomaan paperinipun valtavaan kirjekuoreen ja "kestämään tulevan häviämisen".
Tunnustan rakastavani hiljaisesti muutamia kliseitä ja stereotypioita. Salaisissa unelmissani istun kahvilan nurkassa baskeri kallellaan, sikari huulessa ja hymyillen kuin LSD:tä napannut kettu.


Minulla ei olisi koskaan rohkeutta lähettää runojani mihinkään, olet todella rohkea.
VastaaPoistaen voi tietenkään luvata että voitat,
mutta minusta sinulla on hyvät mahdollisuudet.
Miten jonkun pää kestää salkkareiden
katsomista? :D
Kai minä vain halusin saada tunteen, että edes yritän jotakin, vaikka todellisuudessa olen jämähtänyt paikoilleni.
VastaaPoistaKyllä minun pääni ainakin kestää :D
Pettyminen on osa elämää. Mutta jos sitä ei tekis yhtään mitään pettymisen pelon takia, ethän sä oikeasti tekis mitään muuta ku istuisit paikoillas ja tuijottaisit seiniä. Onko se elämää? Elämä on täynnä riskejä kaunokainen<3
VastaaPoistaTuo seinien tuijottaminen itse asiassa kuulostaa pelottavan paljon minun elämältäni...
VastaaPoistaEnkä usko näin vähästä lannistuvani; siinä kilpailussa lähes kaikki on minua noin kymmenen vuotta vanhempia : D