Repeatilla jo kymmenettä kertaa Questions In A World Of Blue, Angelo Badalamentin musiikki on ihmeellistä, lähes taianomaista. Kun äiti kesällä lähtee takaisin Kanadaan, katson jälleen jokaisen Twin Peaksin jakson ja katoan niihin synkkiin havumetsiin, jotka ovat täynnä puiden välissä häilyviä varjoja.Viime heinäkuussa olin jossakin aivan muualla kuin täällä.
Eräänä iltana heräsin hyvin erikoiseen sävelmään, jota isä kuunteli joltain vanhalta kasetiltaan. Hän ei muistanut säveltäjää kun kysyin. Haluaisin osata luoda samanlaisen tunnelman runoihini ja eräisiin muihin teksteihin, mutta kykyni eivät todellakaan riitä siihen. En tiedä onko se edes ylipäätään mahdollista.
Oloni on turhautunut ja hermostunut, enkä jaksa pysyä aloillani. Depersonalisaatiohäiriö oli kauan poissa, nyt se tekee jälleen paluuta. Olin iskeä itselleni tänään seitsemän vuotta epäonnea, mutta siinä olisi mennyt viimeinen käyttökelpoinen peilini. Ehkä minun on alettava nukkua myös päivisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Silmiä en uskalla kohdata unissa