Kahdeksan koeputkellista verta, ei ehkä paljoa, mutta vihaan silti todenteolla laajan verenkuvan ottamista. Sanoin, että minua alkaa helposti pyörryttää, joten sain olla tällä kertaa pitkänäni. Kaksitoista tuntia syömättä, ei sekään paljoa, mutta oksettava ahmatti kun olen, edellinen päivä ei päättynyt kovin hyvin. Ja tämä "ei kovin hyvin" tarkoittaa ikävä kyllä laskurin nollaamista. Onneksi en ole kovinkaan yllättynyt.
Olen ollut niin kauan poissa ihmisten ilmoilta, että tunsin itseni väistämättä jonkin asteen kummajaiseksi käydessämme kahvilla. Äiti vaahtosi tuttavilleen sadasta ja yhdestä sairaudestani, minä taas istuin tapani mukaan hiljaa. "Näytä Pirjolle sitä sormesi turvonnutta niveltä. Katso nyt, kamalaa".
Minä todella olen kummajainen.
Halusin vaan kertoa että osaat kirjoittaa hyvin ja tekstejäsi on miellyttävä lukea. En oikein osaa sanoa mitään järkevää, mutta koeta pärjäillä <3
VastaaPoistaLahjakkaat ihmiset ovat muiden silmissä usein kummajaisia. Älä pelästy. Minäkin pidän teksteistäsi. :)
VastaaPoistaKiitos teille ♥
VastaaPoistapur kiitos ♥. minäkin rakastan blogiasi, kaunista kuten sinä (arvaan niin).
VastaaPoistaitsestäni en tiedä, mutta kiitos ♥
VastaaPoista