Vanhat päiväkirjamerkintäni huvittavat minua suuresti. Elämäni muistuttaa lähinnä surkean käsikirjoituksen pohjalta kyhättyä tragikomediaa. Jos se esitettäisiin elokuvateatterissa, nukkuisin puolet hukkaan heitetystä ajasta (menettämättä mitään) ja pyytäisin rahani takaisin.
Ehkä tasaista alamäkeä kulkeva juoni saisi minut silti nauramaan, vaikka se olisikin väärä paikka: se on elokuvan loppukohtaus, sankari saa vihdoin naisen. Mutta sitä ei kaiken järjen mukaan tapahdu, joten vääriä kohtia ei ole.
Sokeaksi myyräksi muuttuva depressiivinen päähenkilö (taian voi murtaa vain rakastuminen ja vastarakkaus), Elostelijan matkaan pakeneva äiti, itsemurhaa yrittävä setä, skitsofreniaa sairastava isoäiti sekä alkoholistien sekalainen joukko. Näyttelijävalinnat ovat ainakin osuneet kohdalleen.
Yritän nyt tosissani päästä eroon ahmimisesta, joten lisäsin tuon laskurin oikeaan sivupalkkiin. Syömättömyys saa minut ärtyneeksi ja lähes aggressiiviseksi, mutta pilviä hipovien ruokamäärien tuhoaminen lamaannuttaa ja naulaa minut paikoilleen päiviksi. Toivon parasta, pelkään pahinta.
pääset siitä.
VastaaPoistaVoi murunen. Ahmimishäiriöstä paranee todennäköisesti vain lopettamalla laihduttamisen. Opettelemalla syömään 2-3 tunnin välein tarpeeksi. Niin kauan kuin joku syömäkappale on kiellettyä, niin niin kauan aivot huutaa, että syö minut syö minut. Jos siis on ahmimistaipumusta. Ja jos syö liian vähän, se huuto on vaan kovempi. Suosittelen kovasti kirjaa Lupa syödä, jos et ole sitä vielä lukenut. Se oli itselleni käännekohta syömishäiriöstä paranemiseen. Voimia kovasti!
VastaaPoistaSun elämään on kyllä osunut niin paljon tuskaa, että saisi jo riittää. :/
Kai: Toivottavasti, olisi jo aika.
VastaaPoistaGirlygirl: Tuo on aivan totta, tiedän. Olen yrittänyt pitää ateriavälit mahdollisimman lyhyinä, mutta toisinaan ne venyvät silti liian pitkiksi. Ja illalla syönkin sitten kolmen päivän edestä. Ehkä tämä muuttuu ajan kanssa, ainakin toivon niin. Tuon kirjan voisin kyllä lukea.
Kiitos <3