Vanhemmat ovat haalineet pinon hakuoppaita ja muita esitteitä, jotka lojuvat edelleen lukemattomina keittiön pöydällä. En ole ajatellut muuttaa mieltäni. He sanovat minun olevan toivoton tapaus, josta ei ole mihinkään, ei edes keskustelemaan ihmisten kanssa. Vähitellen alan uskoa sen itsekin.
Olohuoneessa äiti pyörittää vanhoja rakkauselokuvia ja pyyhkii silmäkulmiaan onnellisissa lopuissa. "I'll never stop loving you, Kathleen" ja minä voin pahoin syystä, jota en tiedä. Tai jonka hyvinkin tiedän.
Olen alkanut lukea jälleen vanhoja saksan kurssikirjoja, jotta en unohtaisi kaikkea sitä mitä joskus oli.
Kann man Herzen brechen?
Vaikka olet päätöksesi tehnyt... Miettisit silti! Nykymaailmassa ei yksinkertaisesti pärjää ilman koulutusta..
VastaaPoistaTiedän, mutta en halua tuhlata opiskeluun sitä aikaa kun vielä näen. Hyvällä tuurilla ehtisin ehkä juuri ja juuri valmistua. Sokealla graafikolla ei sitten olisikaan enää mitään käyttöä.
VastaaPoistaMyönnän olevani täysin hukassa näiden sairauksieni kanssa, enkä tiedä tuleeko minulla olemaan mitään, mitä voisi kutsua tulevaisuudeksi.
Hei!
VastaaPoistaBlogisi on lumonnut minut hienoudellaan, joten halusin antaa sinulle pienen hyvin ansaitun palkinnon, sekä kutsun katselemaan omaa maailmaani.
Kumpikin löytyy täältä: http://linnunluut.blogspot.com/