Lähete reumalääkärille ja perjantaina laaja verenkuva. Oireeni eivät vaikuta kovin lupaavilta ja niiden lisäksi pulssini on alhainen. Olenkin viime aikoina ihmetellyt, miksi silmissäni pimenee aivan yllättäen. Minua huimaa myös melko usein, mikä saa minut pelkäämään pyörtymistä etenkin julkisilla paikoilla.
Mutta huolestuttavinta ovat sukurasitteeni, joita tulee molemmilta puolilta. Riski saada sydänkohtaus nuorena on suuri, samoin aivoverenvuoto sekä diabetes. Minulta joudutaan ottamaan ehkä uudelleen EKG, sillä rinnassani on lähes päivittäin outoa kipua, polttavaa pistelyä ja puristusta.
Uusissa valokuvissa minun kasvoni ovat kalpeat ja entistä kapeammat, sairaat. Olen kaukana siitä hymyilevästä tytöstä, joka joskus olin.
Tulen jotenkin todella surulliseksi tästä. Olethan kuitenkin vielä niin nuori. Pärjäile, pus.
VastaaPoistaMinulla on yksi ystävä, joka sairastui reumaan yläaste-ikäisenä. Hän voi nykyään hyvin eikä syö edes lääkkeitä. Sinäkin voit parantua reumasta, jos se sinulla todetaan.<3
VastaaPoistaNämä näytöllä välkehtivät sanat eivät varmastikaan lohduta sinua niin paljon kuin haluaisin. Voi kumpa saisit vielä hymysi takaisin <3 Voimia!
Vaikka et olekkaan vihainen äidillesi,
VastaaPoistaminusta se on väärin että hän pakenee ongelmia.
Kyllä niiden vuoksi joista välittää pitäisi pystyä tekemään hullujakin asioita.
Mutta, mikä minä olen siihen mitään sanomaan.
Halaus, koita pärjäillä ♥
kiitos liittymisestä lukijaksi! :-) luin vähän sun blogia taaksepäin ja musta tuntuu, että rupean lukemaan sitä. ulkoasu ihastutti heti ja vaikka en tiedäkkään, mikä sinulla on, niin tuntuu että haluan olla tukena täällä, mitä se ikinä onkin! voimia sulle!
VastaaPoistaKiitos Sayen. ♥ Tiedän muuten sen biisin,
VastaaPoistakauniit sanat mutta tylsä sävel.
Kai: yritetään <3
VastaaPoistaAnonyymi: Onneksi hän voi hyvin. Hymystäni en tiedä, mutta ehkä tämä muuttuu jossain vaiheessa paremmaksi. Toivottavasti. Kiitos ♥
Mary: Toisaalta toivonkin, että äiti lähtisi vähäksi aikaa pois. Ilmapiiri on koko ajan niin kireä täällä kotona. Eikä hän ole enää se sama ihminen, jonka joskus tunsin.
Halaus sinullekin ♥
uuvi: Tervetuloa lukijaksi! :)
Minäkään en enää oikein tarkkaan tiedä mikä minulla on. Niitä alkaa olla jo liian monta. Ja suuri kiitos, te piristätte minua <3
Mary: Niin, ei se kyllä aivan Zen Cafén parhaita ole. Mutta sanat ovat tosiaan kauniit.
En ymmärrä ollenkaan äitiäsi! Ongelmia ei voi paeta. Mieleeni tuli kylläkin yksi hullu ajatus; Oletko miettinyt, että lähtisit myös Kanadaan?
VastaaPoistaAnonyymi: Äitini on ehdottanut sitä, että lähtisin hänen mukaansa. Mutta joutuisin asumaan Elostelijan kotona, mikä ei ajatuksena erityisemmin innosta.
VastaaPoistaVaikka ei minulle ole oikeastaan enää mitään merkitystä, missä olen.