Ne huutavat jääkaapissa ja ruokakomerossa, minun päässäni. Rasvaiset lounassalaatit, sokeroidut murot (ne pitäisi kieltää), viimeinen levy taatelia ja joulusta jääneet suklaarasiat. Tämä on jo muutenkin ihan riittävän vaikeaa, antakaa minun olla.
Makaan peiton alla ja lasken sydämenlyöntejä, yksi kaksi kolme, ei mitään. Jos ne yllättäen loppuisivat, olisiko se niin kamalaa, ehtisinkö edes tietää? Kasetin nauha joka kelautuu loppuun, naks. Ja vasemmanpuoleinen kela on tyhjä.
se olisi kamalaa, enimmäkseen ehkä muille. kamalinta kuitenkin on, ettei niiden loppuminen ole ratkaisu. (minusta kuunnellaan jo b-puolta.)
VastaaPoistaminäkin ajattelen usein juuri tuota samaa, että jos vain sydän lopettaisi lyöntinsä.
VastaaPoistamutta ei luovuteta. taistele tyttö. <3
nuppu: ei se olekaan. ratkaisut ovat piilossa jossakin muualla.
VastaaPoistaImmortal: ei luovuteta <3