Kahdeksikossa oli solmittu äärettömyys

Ja yhä minä odotan herääväni. Että he tulevat ja kertovat sinä nukuit vuosia. Niitä päiviä ei ollut, ei vihreää valoa, ei lattian halkeamista kasvavaa unohdusta, eikä sitä hiljaista laulua joka pakenee rintakehäni alta minua nopeammin. Vain maailman rajalla tanssivat ne musteella maalatut varjot, jotka ottavat kädestä kiinni, eivät irrota. 

Mutta niiden katse on kaunis.

Ja minun silmäni hopeaa.

With the lights out it's less dangerous.